lauantai 31. joulukuuta 2016

Kaikista vaikeinta on se aloittaminen

Blogi? Minullako? Empä olisi uskonut tämän päivän koittavan. Tuntuu niin äärettömän oudolta pitää blogia ja alkaa kirjoittamaan julkisesti omista koiratouhuista. Näen jo silmissäni blogini kuihtuvan kasaan ehkä kolmen ensimmäisen postauksen jälkeen, mutta yrittänyttä ei laiteta vai miten se nyt menikään. Blogin olisi tarkoitus toimia eräänlaisena treenipäiväkirjana.

Blogi kertoo siis kahden aussieneidin ja heidän emäntänsä harrastussähellyksistä ja toilailuista. Mitään me ei varsinaisesti osata, mutta yritys kehittyä paremmaksi varsinkin tokossa on erittäin kova. Myös pk-puolen lajit vetävät puoleensa kovasti, mutta treeni on jäänyt pelkästään haun kokeiluun, eikä jäljestystäkään ole päästy aloittamaan uhkauksistani huolimatta. Mahdollista kuvatulvaa myös luvassa, sillä blogin olisi tarkoitus herättää henkiin kauan sitten kadonnutta valokuvausintoani.

Koirista pyrin pian tekemään vähän laajemman esittelyn omille sivuillensa, mutta voisi sitä tähänkin pienet infot koiruuksista kirjoittaa.

Iines, tuo kohta 6-vuotias steriloitu liikavalkoinen sinimerle on mun ihan ensimmäinen oma koira. Niin äärettömän rakas ja hauska luonteeltaan. Mikään ruusuinen polku meillä ei ole ollut, mutta nyt ollaan vihdoin saavutettu tuo tasapaino kun Iines on kypsynyt tähän aikuisen naisen ikään. Iines on erittäin ääniarka yksilö, jolla saattaa olla mitä oudoimpia pelkoja milloin mitäkin asioita kohtaan. Iineksen päälajina toimii agility, jossa noustiin tämän vuoden lokakuussa vihdoin kolmosiin pitkän kakkosluokan hinkkaamisen jälkeen. Iines on myös luonnetestattu 5-vuotiaana pistein +157, mutta laukauksien takia testi hylättiin. Iines on se koira, joka saa kaikki nauramaan ja hyvälle tuulelle persoonallisella luonteellaan. Lempiherkku on ehdottomasti kana.


Mysti on pian 11-kuinen harrastuskoiran alku. Kovin on neiti nuori vielä, joten olemme vasta polkumme alussa, mutta tähän mennessä Mysti on ollut oikein mainio kaveri niin kotona kuin treenatessa. Mystillä tuntuu olevan pääkoppa ihanasti tasapainossa, mutta vieraat koirat ovat Mystille selkeästi jäykistelemisen paikka. Rakastaa jahtausleikkejä tarkasti valikoitujen kavereidensa kanssa. Mysti on erittäin nopea oppimaan - kunhan vain osaisin opettaa asiat oikein alusta alkaen, enkä tajuisi vasta kuukauden päästä että hitto miksi mä tein näin enkä näin. Agility ja toko ovat tällä hetkellä treenilistan kärjessä, mutta intoa riittää molemmilla vaikka ja mihin. Jos Mystiltä kysytään, niin lempiherkkua ovat ehdottomasti rouhetikut, omenat sekä seinänkulmat ja lattialistat. Nam.

1 kommentti: