tiistai 14. helmikuuta 2017

Tosikko ja kiljukaula agilityhommissa

Tämän postauksen piti tulla jo viimeviikolla, mutta jotenkin aikaansaamattomuus iskee päälle ja kirjoitin tätäkin postausta muutaman päivän aina pätkissä. Hyh.

Bongasin viimeviikolla pari myynnissä olevaa agilityn irtovuoroa viimeviikon torstaille, ja nappasin itselleni molemmat paikat ja vieläpä samasta ryhmästä. Paikkana tällä kertaa Niinu Agility Sport-halli. Päästiin siis molempien koirien kanssa liitelemään heti aamusta ennen mun työvuoroa, mikäs sen parempi tapa aloittaa päivä!



Maksien vuoro oli ekana, joten Iines pääsi ekojen joukossa radalle. Tehtiin Niinulla viikottain vaihtuvaa rataa, joka on joka kerta tuntunut todella haastavalta mun yksinkertaisille aivoille. Tässä linkki ratapiirustukseen. Esteitä radalta löytyi 42, mutta keskityttiin ensimmäiseen 24 esteeseen, koska mun muisti ei kykene pidemmälle. Tehtiin kyllä tätä radan puolikastakin osissa, koska tuntui että joka esteellä oli jotain hämminkiä, mutta parin yrityksen jälkeen Iines suoritti ne nätisti. Tällä kertaa keppien hakeminen ei ollut haasteena, vaan keppien loppuun asti suorittaminen. What was that, Iines? Sehän teki saman edellisissä kisoissa, joten selkeästi nyt on jotain keppiprobleemaa havaittavissa. Vinkkinä kouluttajalta keppikulmatreenissä kepeille lähettäminen jalkojen välistä ilamn minkäänlaisia apuja kropalla, jotta koira saa täysin itsekseen hakea kepit. Loppupätkässä ei ollut sen kummempaa, Iines oli todella äänekäs ja jotenkin tosi ulapalla. Ei missään nimessä parhaat treenit Iineksen osalta.

Mystin vuorolla laskettiin rimat 30 senttiin, ja tehtiin vain pieniä osia radasta. Mysti irtosi niiiin hienosti putkiin ja hakee jo todella nätisti itsenäisesti esteitä! Tuntuu, että sen kanssa kemiat pelaa radalla yhteen ja se suorittaa esteet todella varman oloisesti sekä vauhdilla. Vaikeuksia oli saada Mysti hyppäämään estettä siivekkeiden suuntaisesti niin, että hyppää esteen vinosta eikä suoraan edestäpäin (kauhean vaikea selittää). Kai tätä voi jonkinsortin päällejuoksuksi kutsua. Tähän tehtiin pientä helpotusta ja annoin Mystille voimakkaan avun esteellä, joten sekin saatiin sujumaan. Kaikenkaikkiaan jäi ihan huippuhyvä fiilis taas Myyn kanssa tekemisestä. Se on tarkka ja nopea, toistaiseksi täysin hiljainen suorittaja. Outoa tehdä agia koiran kanssa, joka ei huuda mulle koko ajan. :D Mystin nopeus kasvaa kerta kerralta kun varmuus lisääntyy, ja se kääntyy myös vauhdissa hienosti ja ketterästi. Ohjaajalla vielä paljon opeteltavaa: turhaudun yleensä nopeasti jos kaikki ei mene heti kerralla oikein. Mysti on kuitenkin vasta niin nuori, joten turhaan vaadin siltä sellaisia juttuja, mitä se ei vielä osaa. Olen iiihan liian ahne!



Käytiin myös kisaamassa Liedossa Iineksen kanssa sunnuntaina 12.2. Kolme rataa, kolme hyllyä. Taas vaihteeksi. Iines kävi aaaaivan kierroksilla ja sen mielestä mulle oli kivempi huutaa kuin pysyä lapasessa. Mäkin olin jotenkin tosi hermona ja sähelsin hirveästi. Kontaktit se otti ihan arpapelillä, vaikka treeneissä se ne osaa hyvin ei sitä osaamista ole vielä oikein saatu kisakentille. Eilen maanantaina treenit meni Iineksen kanssa kuitenkin tosi hyvin. Voi kun saataisiin toi moodi kisoihin myös!

Niin ja hei, ihanaa ystävänpäivää! :) Postauksen kuvat eiliseltä metsälenkiltä.




torstai 9. helmikuuta 2017

Solmut auki

Maanantaina 6.2. agitreenien peruunnuttua pakkasen takia päätin hetken mielijohteesta varata Mystille hierojalle ajan, koska aikoja sattui olemaan vielä samalle illalle. Olin kyllä miettinyt käyttää Mystin hierojalla, koska kelit ovat olleet todella liukkaat ja muutaman kerran se on juostessaan kaatunut liukkauden takia inhottavan näköisesti, mutta onneksi mitään ei ole sattunut. Mysti on myös pitänyt selkäänsä hieman köyryssä, joten ajattelin sen olevan hieman jumissa jäisistä keleistä johtuen.

Kun päästiin hierojan luokse, Mysti tutki joka paikan todella tarkkaan ja mietti selvästi että mikäs paikka se tämmöinen on. Hieroja istui matolle, ja Mysti meni heti siihen viereen maahan rapsutettavaksi. Hierojan kokeiltua Myyn selän läpi hän sanoi, että Mystin lihakset alkavat heti reagoimaan käsittelyyn, joka on kuulema todella toivottavaa.

Mystistä löytyi pari jumikohtaa, niinkuin osasin arvatakin. Selän nikamissa oli häiriöitä noin selän keskivaiheilla sekä kireyttä löytyi molemmista lonkankoukistajista, vasemmasta enemmän. Nämä ovat luultavasti liukastelusta johtuvia jumeja, ja ne saatiin hyvin avattua hetken käsittelyn jälkeen. Myös oikeasta ranteesta löytyi kireyttä sekä vasemmista varpaista napsumista. Mystillä jäi joulukuun lopussa vasen jalka ikävästi oven väliin, ja kynsikin irtosi siitä varpaasta parin viikon päästä äksidentistä. Tämä selittää vasemman jalan varpaiden napsumisen ja kireyden, mutta sekin saatiin purettua tosi nätisti auki. Oikean ranteen jäykkyys saattaa johtua myös kyseisestä oviepisodista, koska onnettomuuden jälkeen Mysti on luultavasti varannut enemmän painoa oikealle jalalle. Kaikki jumit ja kireydet saatiin kuitenkin hyvin auki tällä yhdellä hoitokerralla.

Olen erittäin tyytyväinen Mystin käytökseen hierojalla. Se ei venkoillut juuri yhtään (paitsi vähän kipeitä kohtia hierottaessa) ja oli todella rauhallinen ja maltillinen. Hieroja kehui Mystin käytöstä ja olin itsekin kovin ylpeä siitä, miten maltillinen ja kiltti Myy oli. Mysti sai propsit myös elastisesta ja vahvasta kropasta. Hieroja sanoi vielä lopuksi, että on ilo katsella näin fyysisesti ja henkisesti tasapainoisesti kehittynyttä ja hyvinvoivan näköistä koiraa, jota minä kyllä komppaan ihan täysin! :) Nyt lepopäivien jälkeen Mysti saa alkaa viettää taas aktiivisen koiran elämää!

Postauksessa olevista kuvista kiitokset miehelleni, joka vei koirat metsään moneksi tunniksi lenkille ja räpsi upeita kuvia!



Kuvat © Ville

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Ei enää mikään pikkupentu

Mysti täyttää tänään vuoden. Mä en pysty käsittämään, kuinka nopeasti aika on mennyt! Juurihan mä vasta sain viestin että pennut ovat alkaneet syntyä ja ihan just mä vasta hain sellasen 8 viikkosen otuksen kotiin, ja nyt se on jo ihan oikea koira eikä mikään pikkupentu enää. Mysti on osoittautunut mitä mahtavimmaksi harrastuskoiraksi sekä erittäin uskolliseksi sylinlämmittäjäksi. En malta odottaa, että päästään kunnolla vauhtiin harrastusten kanssa. Ihan huipputyyppi!

Vähän on neidillä viimeikoina ollut korvat satunnaisesti enemmän tai vähemmän hukassa. Teinihormoonit selvästi jylläävät, juoksut ehkäpä tulossa vai muuten vaan teinihölmöilyä? Vieläkään ei siis ole juoksut Mystillä alkaneet, vaikka ikää on jo vuoden. Eipä niillä kamala kiire olekaan.




Ja siis näin söpö ja pikkuinen se on joskus ollut: