tiistai 14. helmikuuta 2017

Tosikko ja kiljukaula agilityhommissa

Tämän postauksen piti tulla jo viimeviikolla, mutta jotenkin aikaansaamattomuus iskee päälle ja kirjoitin tätäkin postausta muutaman päivän aina pätkissä. Hyh.

Bongasin viimeviikolla pari myynnissä olevaa agilityn irtovuoroa viimeviikon torstaille, ja nappasin itselleni molemmat paikat ja vieläpä samasta ryhmästä. Paikkana tällä kertaa Niinu Agility Sport-halli. Päästiin siis molempien koirien kanssa liitelemään heti aamusta ennen mun työvuoroa, mikäs sen parempi tapa aloittaa päivä!



Maksien vuoro oli ekana, joten Iines pääsi ekojen joukossa radalle. Tehtiin Niinulla viikottain vaihtuvaa rataa, joka on joka kerta tuntunut todella haastavalta mun yksinkertaisille aivoille. Tässä linkki ratapiirustukseen. Esteitä radalta löytyi 42, mutta keskityttiin ensimmäiseen 24 esteeseen, koska mun muisti ei kykene pidemmälle. Tehtiin kyllä tätä radan puolikastakin osissa, koska tuntui että joka esteellä oli jotain hämminkiä, mutta parin yrityksen jälkeen Iines suoritti ne nätisti. Tällä kertaa keppien hakeminen ei ollut haasteena, vaan keppien loppuun asti suorittaminen. What was that, Iines? Sehän teki saman edellisissä kisoissa, joten selkeästi nyt on jotain keppiprobleemaa havaittavissa. Vinkkinä kouluttajalta keppikulmatreenissä kepeille lähettäminen jalkojen välistä ilamn minkäänlaisia apuja kropalla, jotta koira saa täysin itsekseen hakea kepit. Loppupätkässä ei ollut sen kummempaa, Iines oli todella äänekäs ja jotenkin tosi ulapalla. Ei missään nimessä parhaat treenit Iineksen osalta.

Mystin vuorolla laskettiin rimat 30 senttiin, ja tehtiin vain pieniä osia radasta. Mysti irtosi niiiin hienosti putkiin ja hakee jo todella nätisti itsenäisesti esteitä! Tuntuu, että sen kanssa kemiat pelaa radalla yhteen ja se suorittaa esteet todella varman oloisesti sekä vauhdilla. Vaikeuksia oli saada Mysti hyppäämään estettä siivekkeiden suuntaisesti niin, että hyppää esteen vinosta eikä suoraan edestäpäin (kauhean vaikea selittää). Kai tätä voi jonkinsortin päällejuoksuksi kutsua. Tähän tehtiin pientä helpotusta ja annoin Mystille voimakkaan avun esteellä, joten sekin saatiin sujumaan. Kaikenkaikkiaan jäi ihan huippuhyvä fiilis taas Myyn kanssa tekemisestä. Se on tarkka ja nopea, toistaiseksi täysin hiljainen suorittaja. Outoa tehdä agia koiran kanssa, joka ei huuda mulle koko ajan. :D Mystin nopeus kasvaa kerta kerralta kun varmuus lisääntyy, ja se kääntyy myös vauhdissa hienosti ja ketterästi. Ohjaajalla vielä paljon opeteltavaa: turhaudun yleensä nopeasti jos kaikki ei mene heti kerralla oikein. Mysti on kuitenkin vasta niin nuori, joten turhaan vaadin siltä sellaisia juttuja, mitä se ei vielä osaa. Olen iiihan liian ahne!



Käytiin myös kisaamassa Liedossa Iineksen kanssa sunnuntaina 12.2. Kolme rataa, kolme hyllyä. Taas vaihteeksi. Iines kävi aaaaivan kierroksilla ja sen mielestä mulle oli kivempi huutaa kuin pysyä lapasessa. Mäkin olin jotenkin tosi hermona ja sähelsin hirveästi. Kontaktit se otti ihan arpapelillä, vaikka treeneissä se ne osaa hyvin ei sitä osaamista ole vielä oikein saatu kisakentille. Eilen maanantaina treenit meni Iineksen kanssa kuitenkin tosi hyvin. Voi kun saataisiin toi moodi kisoihin myös!

Niin ja hei, ihanaa ystävänpäivää! :) Postauksen kuvat eiliseltä metsälenkiltä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti