sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Agilityoivalluksia

Maanantain agilitytreenit herätti paljon ajatuksia, enemmän kuin mitkään aksatreenit aikoihin. Paljon omia mokailuja, mutta samalla niin paljon uusia oivalluksia.

Iineksen kanssa tehtiin kokonaista rataa, jossa oli muutamia haastavia kohtia. Jäimme jumiin heti alkupuolelle, kun en saanut omaa ohjausta vaan toimimaan takaakierto-putki-kohtaan (kuva alla). Joka ikinen kerta joko vedin koiran liian pitkälle pois ensimmäiseltä putken suulta, jolloin se olikin jo seuraavalla hypyllä, tai sitten käänsin sen liian aikasin putkelle, jolloin se livahti väärään päähän putkea. Argh. Pitkästä aikaa meni oikeasti hermo siihen, etten vain yksinkertaisesti saa ohjausta toimimaan, vaikka ajatus on selkeä kuinka ohjata. Ei vaan palikat loksahtaneet paikoilleen. Kouluttaja sitten lainasi Iinestä ja tadaa - ekalla meni ihan täydellisesti. Koira siis osaa, minä en. Taas kerran. :D Tätä haluan ehdottomasti testata uudestaan, josko nyt saisin kropan tekemään mitä ajatus sanoo. Niin pirun vaikeaa!



Mystin kanssa tehtiin pientä pätkää (ehkä 6 estettä) tästä radasta. Viime viikon perjantaina Mysti oli totaalisesti unohtanut, mitä kierrä -käsky tarkoittaa, mutta maanantaina se oli jo palautunut takaisin muistiin. Mysti oli innokas, nopea ja todella hyvin kuulolla. Se on hyvin erilainen ohjattava kuin Iines, ja siinä minulla on vielä paljon opittavaa. Ja sen kanssa pitää itse pinkoa todella lujaa, jos meinaa perässä pysyä!



Radanpätkän jälkeen tehtiin Mystin kanssa takaaleikkaustreeniä (ratapiirustus alla). Kouluttajamme teki erinomaisen huomion, että aina kun sanon Mystille jotain (esim. hyppy), niin Mysti vilkaisee minua ikään kuin kysyen "ai tämä vai?". Itse en ole tälläistä huomannut ollenkaan, joten mahtavaa että joku osasi siitä sanoa minulle! Testattiin tätä samaa takaaleikkausharjoitusta niin, että ohjasin Mystiä pelkällä kropalla jättäen kaikki suulliset käskyt pois (paitsi lähtölupakäsky), ja Mystillä tuli heti ihan erilainen fokus tekemiseen. Ei enää vilkuilua minuun päin, vaan katse oli koko ajan esteissä. Jäin todella miettimään, josko opettelisin ohjaamaan Mystiä ihan hiljaa, ja antaen suullisia käskyjä vain, kun niistä todella on apua. Minulla on tapana sanoa käsky jokaisen esteen kohdalla, eikä Iineksen kanssa tästä ole ollut haittaa. Suulliset käskyt ovat lähinnä minua varten, mutta Mystin kanssa on selkeästi tullut aika opetella eri ohjausta kuin mikä Iineksen kanssa toimii. Ajatus tuntui aluksi todella vieraalta, mutta huomasin treeneissä kuinka hyvin se sujui ilman käskyjäkin. Itsekin keskityin silloin paljon paremmin ohjaamaan kropalla, joka kuitenkin on koiralle se tärkein seikka radalla.


2 kommenttia:

  1. Mä oon huomannut, että mun on helpompi ohjata koiraa osittain ilman käskyjä, koska silloin ehdin rataa tehdessäkin kehua ja huutaa vaadittavia käännös- ym. käskyjä. Ainakin teoriassa :D Nykyään en oikeastaan edes tiedä, miten paljon käytän estekäskyjä, mutta tuntuisi tosi vieraalta sanoa joka esteelle käsky erikseen. Ainahan muutokseen tottuminen vie hetken, mutta jos jo ekalla kerralla huomasit eron, on lähtökohta ainakin loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis varmasti on loppupeleissä helpompi ohjata ilman käskyjä, kun ehtii keskittyä enemmän siihen olennaiseen eikä vaan höpöttämiseen :D Nyt mulla on vaan tää kynnys päästää irti näistä sanallisista käskyistä, ne on ollut mulle tuki ja turva mutta ehkä nyt on tullut aika astua pois omalta mukavuusalueelta! Aijon todellakin jatkaa ilman käskyjä Mystin kanssa, ero oli kyllä niin valtava :)

      Poista