lauantai 3. kesäkuuta 2017

Agia ja kehonhuoltoa

Iines ja Mysti käyvät molemmat joka maanantai meidän seuran ohjatuissa agilitytreeneissä. Iines on kuitenkin saanut olla viimeiset kaksi kertaa vain autohengarina, koska sillä on ilmeisesti taas herkkiskausi menossa; se ei siedä viereiseltä kentältä kuuluvia ääniä (koirien haukunta, keinun pauke jne). Tehtiin kuitenkin sellainen nopea hyvänmielen treeni Iineksen kanssa tämän viikon maanantaina, ja se pääsi juoksemaan täysiä putkia ja hyppyjä ja sitten samantien ulos hallista. Näin sillä pysyi hyvä fiilis yllä, eikä se pahemmin ehtinyt kuuntelemaan viereisen kentän ääniä. Se on niin raukka, kun kaikesta pitää paineistua hallilla. Ei tule kysymykseenkään, että kisaisin sen kanssa nyt hetkeen yhtään missään, kun en halua sitä pakosti raahata paikoissa, missä se ahdistuu. Onneksi arki on kuitenkin sujuvaa Iineksen kanssa, eikä sen kummalliset pelot ilmene kuin tietyissä tilanteissa.

Mystin kanssa ollaan käyty maanantaitreenien lisäksi kaksi viimeistä tiistaita muualla treenaamassa, koska mulla on niin suuri treeni-into sen kanssa, ja ollaan löydetty niin ihana yhteinen sävel agilityssä, että en vaan saa tarpeekseni sen kanssa treenaamisesta! :D Viimeviikon tiistaina käytiin Niinu Agility Sportilla, jossa tehtiin kokonaista rataa, sisältäen A:n ja kepit. Keinukin oli radalla tokavikana esteenä, mutta se jätettiin välistä, koska sitä ei olla treenattukaan. Mysti yllätti minut täysin, kuinka hyvin se teki kepit myös osana rataa. Ei mitään ongelmaa, vaikka kepit olivat suoraan seinää päin. Kontaktien alastulolla mun pitää kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka vapautan sen 2on2off-asennosta. Huomaamattani lähes pysähdyn yhtä aikaa koiran kanssa alastulon kohdalla ja teen nytkäyksen, kun vapautan koiran, kun vaan voisin jatkaa samaa tahtia eteenpäin itse pysähtymättä, sillä Mysti kyllä tietää mitä "koske"-käsky tarkoittaa, ja toistaiseksi vielä noudattaa sitä hienosti. A:n jälkeiseen putkeen ohjaamisesta tuli paljon sulavampi, kun en itse jäänyt himmailemaan A:n kohdalle. Kehuja saatiin siitä (tai siis Mysti sai) kuinka hienosti Mysti lukee mua radalla, ja sillä on mieletön halu tehdä töitä, ja tekeminen itsessään on sille maailman paras palkka. Oikein hyvät treenit, jäi taas niin hyvä fiilis Mystin kanssa tekemisestä!



Tämän viikon tiistaina ostin hetken mielijohteesta irtovuoron Juha Oreniuksen agilitytunnille Agility Akatemialle. Mysti on käynyt kyseisellä hallilla ihan pikkupentuna kaksi kertaa, ja tuntui, että se kyllä muisti mitä tänne tullaan tekemään, kun veto oli niin kamala heti autosta pois päästyään hallin oven suuntaan. :D Myy oli tapansa mukaan heti valmis hommiin, ja alkurata sujui mukavasti. Kepit oli kyllä heti viidentenä, ja ne oli sen verran haastavassa kulmassa, että otettiin ne yksittäisenä. Tein kepeille takaaleikkauksen, se kesti sen hienosti ja fokus pysyi kivasti eteenpäin. Putki-puomi- erottelu oli vielä tässä vaiheessa Mystille hankala, sillä putkia me ollaan tehty paljon, ja puomia ihan todella vähän, joten sanomattakin on varmaan selvää, että putki veti aika voimakkaasti puoleensa. Saatiin se kuitenkin sujumaan, kun lisäsin tarkkuutta omaan ohjaukseen ja blokkasin tarpeeksi putkea. Radan keskivaiheilla piti saada koira irtoamaan putkeen, jotta ehtii järkevästi seuraavalle esteelle. Sain sen vasta tokalla yrityksellä irtoamaan sinne. Ei olisi pahitteeksi pyhittää muutama treenikerta pelkästään irtoamisille. Tehtiin myös pari poispäinkäännöstä, ja se teki ne ihan tosi hienosti. Radalla oli varmaan 3 kohtaa, jossa valitsin juuri sen huonoimman ohjausvaihtoehdon (ei vaan aivoissa raksuta), joten itselleni lisää ratojenopettelemistreeniä ja rataan tutustuessa pitää syvällisemmin pohtia, mikä oikeasti olisi se fiksuin ja nopein ohjausvaihtoehto.



Torstaina 1.6. Mysti kävi hierottavana Hau's Lifessä, sillä hysteerinen omistaja halusi varmistua, ettei Mystin kroppa ole ottanut pahemmin osumaa agilityssä sattuneista kommelluksista (kerran rojahti riman päälle arvioidessaan hypyn väärin ja kerran Mystin varvas kolahti keppeihin ikävän näköisesti), eikä siellä onneksi mitään jumeja ollutkaan ja pienet kireydet saatiin heti hierottua auki. Hieroja havaitsi Mystin olevan hieman etupainotteinen koira, joten saatiin jumppavinkkejä "takapään herättelyyn", jotka edesauttavat painon jakautumista tasaisesti etu- sekä takapäähän. Muutoin Mysti oli oikein hienossa, terveen nuoren koiran kunnossa! :) Seuraavaksi onkin taas Iineksen vuoro päästä hierojan käsittelyyn.

Ja lopuksi vielä muutama sana Mystin juoksuista, sen kunniaksi että ne ovat nyt ohi tältä erää. :D Nämä olivat tosiaan Myyn ekat juoksut ikinä, ja onneksi neiti tuntuu olevan todella helppo myös näiden suhteen. Sitä ei juoksupöksyt haitanneet, eikä juoksut vaikuttaneet sen olemukseen. Ainoa ero sen käytöksessä oli se, että se oli hieman huumorintajuttomampi, eikä jaksanut tyttökavereidensa kanssa leikkiä. Toivottavasti säästytään valeraskauksilta, ja juoksut saisivat jatkossakin olla näin helpot!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti